sunnuntai 22. tammikuuta 2012

John Stephens: Smaragdiatlas

Kirjan nimi: Smaragdiatlas
Kirjoittaja: John Stephens
Suomentaja: Kaisa Kattelus
Alkuperäinen nimi: The Emerald Atlas. The Book of Beginning I
Julkaisuvuosi: 2011

Sain Smaragdiatlaksen (vai miten se nimi taivutetaan) joululahjaksi, luultavimmin äidiltäni. Kirjan alku oli hiukan sekava, mutta loppua kohti parani. Lopulta oli pakko lukea loppuun yhdeltä istumalta, kello 01:00... Arvatkaapas kaksi kertaa, kenelle oli vaikeata nousta puoli 7 kouluun...

Kirja oli kokonaisuudessaan ihan kiva. Moni asia oli aika samanlainen kuin Harry Pottereissa, mutta juoni oli tyystin erilainen. Stephens kirjoittaa selkeästi, kunhan vain pääsee mukaan kirjaan.

Yksi miinus, pitkä miinus Stephensille tulee henkilöistä. Kate. Kate on neljätoistavuotias, mutta aivan liian aikuismainen ja kiltti, tottelevainen ja pyhimys. Sen voin sanoa itsekin neljäntoista vanhana ihmisenä. Emma ja Michael ovat taas parempia hahmoja. Michael ihanan pilkuviilajamainen nippelitiedon mestari, joka on hyvin ärsyttävä kaikkine pikkufaktoineen. Emma taas on tappelunhaluinen temperamenttinen 11-vuotias riidanhaastaja ja lyöjämestari.

Lasten puheenvuorot ovat kirjoitettu puhekielellä, ainakin osin. Kuten "hän"-sana on korvattu sanalla "se", joka on itsellenikin luonteva tapa lukea. Michaelilla ja Emmalla on paljon pikkuriitoja, jotka ovat hauskaa seurattavaa ja naurattavat paljon.

Kokonaisuudessaan lukemisen arvoinen teos, jonka jatko-osaa odotan epätavallisen lopun takia.

"On tosi epätodennäköistä, että meidät kaikki kolme murhattaisiin", Michael sanoi ja hörppi kaakaotaan. "Mutta ehkä yksi."
"Okei, sinä saat olla se", Emma sanoi.
"Ei, vaan sinä saat olla se."
"Ei vaan sinä --"
"Ei vaan sinä --"
He alkoivat hihittää, ja Emma sanoi, että kun murhaaja näkisi Michaelin, hän ei vain mahtaisi itselleen mitään ja hänen olisi ihan pakko ryhtyä työhön -- hän murhaisi Michaelin ehkä jopa kahdesti -- ja Michael vastasi, että Emmaa oli varmaan odottamassa kokonainen murhaajapoppoo ja että he olivat arponeet, kuka saisi hoitaa homman...  
(s. 34-35)
Tämä kohta oli kerrassaan loistava! Nauroin vedet silmissä kahdesti murhaamiselle ja murhaajapoppoolle... :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti