Suzanne Collins: Nälkäpeli

Kirjan nimi: Nälkäpeli
Kirjoittaja: Suzanne Collins
Suomentaja: Helene Bützow
Alkuperäinen nimi: The Hunger Games
Julkaisuvuosi: 2008

Kirja on yksinkertaisesti mahtava. Pitkään välttelin tämän lukemista, koska hyvin monen muun tavoin ajattelin, että kirja on vain Twilight-kopio. Ennakkoluuloni osoittautuivat täysin vääriksi. Nälkäpeli on voittanut ikuisen paikan sydämestäni mukaansatempaavan juonensa, erilaisen päähenkilönsä ja jännittävyytensä ansiosta. Kirja on todellisesti osoittanut  kyntensä Stephanie Meyerin vampyyrisaagan rinnalla. Kirjat ovat täysin erilaisia ja onnistunenkin väittämään, että Nälkäpeli voittaa helposti koko romanttisen hötön.

Mitä me siis opimme? Ennakkoluuloihin ei kannata aina luottaa.

Ensiksi ihastuin hiukan erilaiseen päähenkilöön, Katnissiin, joka ei todellakaan ollut sellainen standardi tavallinen tyttö tavallisesta kylästä herran enkeli-luonteella. Päin vastoin. Itse Katniss oli itsepäinen, sitkeä, osittain itsekäskin ja rikkoi sääntöjä. Hän asuu köyhällä Vyöhukkeellä 12, rikkoo sääntöjä metsästämällä salaa ja omistaa myös sen pelkotilan, mikä niin monilta päähenkilöiltä tuntuu unohtuvan matkalle. Eli hyvin inhimillinen päähenkilö, vaihteeksi.

Seuraavana ihastuin vähän ei-niin-tavalliseen juoneen: Katnissia ei heti valittu Nälkäpeliin, vaan hän meni itse mukaan. Katniss ei välittänyt niin paljoa muista, vaan ajatteli hyvin pitkälti itseään esimerkiksi tapauksessa, jossa hän ajatteli, pystyisikö tappamaan Peetan selviytyäkseen itse voittajana.

Aivan mahtava, suosittelen lämpimästi lukemaan, mutta varoitan: älä aloita illalla, sillä koko yösi menee lukemisees, kirjasta ei voi hellittää otettaan ennen takakannen sulkeutumista.

" Käytännön tekona ihmisen ja eläimen surmaaminen on ällistyttävän samanlaista. Jousi jännitetään, nuoli ammutaan. Jälkivaikutuksiltaan ne ovat kaksi eri asiaa. (s. 251)

Tässä oli erittäin hyvä esimerkki hieman erilaisesta Katnissista. Herran enkeli vai ei?